Kumin polttaminen vauhdissa??

[duunari]

http://www.hs.fi/tiede/Tutkimus+Koti-is ... 86768c69ef

voi perse, kahden lapsen isänä ei siis kannata haaveilla tästä "lajista"

Siinäkö se juju piileekin... Itellä 3mukulaa...

ilmankos mulla ei ole takis pariin kauteen kulunut kun noita tenavia on 4

[hakkiz80]

voi perse, kahden lapsen isänä ei siis kannata haaveilla tästä "lajista"

Siinäkö se juju piileekin... Itellä 3mukulaa...

ilmankos mulla ei ole takis pariin kauteen kulunut kun noita tenavia on 4

Sulla alkaa siis olee sama ongelma, eli ei mopo sudi kun ei kerkee kodinleikkimisen/kunnon iskänä olon lisäx enään rengasta vaihtamaan...

[KUISKUIS]

Tyhmää kysymystä että mihinkäs asti tuollasen kaasarikone kuussatkun tehot oikeasti riittää jos meinaisi piirtää edes jonkinlaista viivaa? -93 FZR, luvataan tuollanen 90hp..

Jonkinlaisen tekniikan olettaisin olevan edes vähäsen hallussa tähä harrastukseen.

[Juusoo]

Siin on niin kapee takakumi et kyl se jotenkin jaksaa piirtää Ei se teho pahitteeks olisi. Itellä käyny pariin otteeseen niin että kun vetää +100kmh jalkatappi edellä ja loppuukin koneesta ruuti kesken kun kaasua ei saa väännettyä täysin pohjaan niin sitten mennäänkin etunen lukossa muutama metri, pystyssä ollaan vielä pysytty . Tosin stunttimopo ja stunttisäädöt, lyhyet välit ja sitä rataa, pitäis survoa isompaa sisään niin ei kävisi noin kun takiksella olis koko ajan tupla vauhti etuseen nähden, mutta ei oo toistaseks uskaltanu koittaa kun märällä ilman jarrua vaihtaa isompaa kesken luisun.

[KUISKUIS]

Niino se tuossa kaposessa kumissa onkin sitten ainut plussa, pitäis vielä 17" vanne ettiä jostain tai alan pistämään taakse jotain nappula renkaita 3baarin paineilla niin johan alkaa driftaamaan.
Mutta lisää ihmeessä kokemuksia.

[frst]

Paineista kun on ollu niin millasia säätöjä porukka pitää alustan osalta?
Jos siis temppuilee ja ajelee muutenkin.

Niinkuin joku tossa mainitsikin, pelkästään kuminpolttoon ihanteelliseksi säädetty pyörä on kauhea ajaa radalla/kaupungissa tai yhtään missään muuallakaan.

Siitä on tosiaan hyvä lähtä liikkelle että etujarrut on tikissään ja eturengaskin tältä vuosituhannelta, eturengas mielellään "alan" pyöriin tarkoitettu eikä mikään touring pökäle.

Jos puhutaan omakohtaisista kokemuksista, niin perä saa olla lähestulkoon niin tiukka kun sen vaa säädettyä. Mitä vähemmän joustaa suuntaan tai toiseen, niin sitä vähemmän suorituksen alkaessa voimaa ja energiaa häviää ylimääräisiin joustoliikkeisiin. Voima saadaan samantien takapyörälle kun ne etusormet vapauttaa kytkinkahvan.

Keula sen sijaan mahdollisimman pehmeänä, siten että pumput pääsee periaatteessa pohjaamaan kunnolla. Paluuvaimennus niin hitaalle kun vain ikinä saa.
Kannattaa myös katsoa onko mahdollisuuksia laskea keulaa. 1-2cm vaikuttaa jo todella paljon tässä hommassa. Mitä matalammaksi sen keulan saa niin sitä edemmäs ja alemmas saa painopisteen -> etupäässä enemmän pitoa.
Tuosta keulan pohjaamisesta ja pehmeydestä voi olla toki montaa eri mieltä, mutta mielestäni paluuvaimennuksen säätö tulee jokatapauksessa pitää mahd. hitaalla.

Kuvitellaan mitä tapahtuu koko ns. prosessin aikana, kun kumia lähdetään vauhdista polttamaan (selitän mitä itse teen):
1. Etujarrun laahausta ja tuntumaa ja pitoa eturenkaalle, samalla eteenpäin nojaten. Tässä tulee hyvin esille se miten fysiikan lait pyörää ja sen jousitusta alkavat käskemään, etupyörän jarruttaessa veto päällä. Keula (pehmeäksi säädetty) painuu pohjille ja näinollen saadaan enemmän painoa ja sitä PITOA sinne etupyörän päälle. Takapäässä ei tapahdu mitään joustoa tässä vaiheessa, (koska se jousitushan on säädetty lähestulkoon kivikovaksi sieltä päästä) vaan takarengas alkaa valmistautumaan pidon menettämiseen.. Vaihtoehtoisesti löysemmällä takapäällä jousto tapahtuu ensin ulospäin jonka jälkeen takarengas alkaa miettimään onko voimaa tarpeeksi pidon irrottamiseen vai ei.
2. Kaasun lisäys ja/tai kytkin"pommi" (mielialasta riippuen). Pito irtoaa, takapyörä lähtee sutimaan. Tässä vaiheessa on tärkeää pitää etujarrussa tasainen tuntuma kokoajan, jos meinaa "sladia" etujarrua vasten jatkaa. Etujarrun pumppausliike antaa keulan joustaa ulospäin ja näinollen vähentää sieltä suunnasta pitoa josta voi seurata hallinnan menetys ja lipat. Tässä kohtaa tulee myös esille se miksi se paluuvaimennus on hitaalla, eli jos pelailee sen etujarrun kanssa niin se keula ei räpsähdä sieltä samantien silmille ja pääse "aukeamaan" täyteen pituuteensa asti niin nopeasti. Ammattilaisilta tosin onnistuu välistä vapauttaa etujarru kokonaan ja alkaa vapaassa sladissa sitomaan jarrulla uudestaan. ;)

Kohdat 1 ja 2 oppii tekemään "kiveksillä" ja taidon kasvaessa aika silmän räpäyksessä tilanteen niin vaatiessa.

3. Sladia oman mielen mukaan, vauhdin kasvaesssa / vaihteen lähestyessä loppuaan etujarrun vapautus ja viimeistään tässä vaiheeessa kaasu pohjaan.


Moni "amatööri" tai okei nätimmin sanottuna sellainen ihminen joka hommaa opettelee tai ei omaa vielä suurta kokemusta, tekee sen virheen että jollain "kusiaisella" yrittää mahdollisimman varovasti jollain puolella kaasulla ja leuka etulokarissa kiinni saada takapyörää sutimaan. Tai vaihtoehtoisesti sladin loppuvaiheessa alat ensin hitaasti hölläämään kaasua ja sitten vasta vapautat etujarrun. Tällä tyylillä saat ennemmin sen etupäään luistamaan. Sladin aloitusvaiheessa täyskaasulla vaan reilusti pito irti ja voimavarojen niin salliessa itse suoritus sitten pienemmällä kaasulla. Ja loppuvaiheessa jarru ennen kaasua pois.


Tosiaan, nämä "tiedot" perustuu omakohtaisiin kokemuksiin ja kokeiluihin eri pyörillä, enkä väitä että olisivat ainoa oikea tapa edesauttaa sutimista. Vaikkakin kuussatasesta saa mielestäni kunnolla tarkoitukseen säädetyllä alustalla ja muilla varusteilla paremman linttapyörän, kuin tonnisesta kivikovalla keulalla ja pehmeällä takapäällä ja vanhalla eturenkaalla. ;)

[teemu87]

Loistava teksti!

[Tomi-]

Ja kukaan tuskin voi väittää että kirjoittajalla ei olisi tarpeeksi kokemusta Tosin unohti mainita että kuusaalaisessa juomavedessä on oltava jotain spesiaalia, sen verran helposti ukot siellä piirtelee kaistaviivoja katuun.

[Klerva]

Tai sitten paikallinen asvaltti on jotenkin liukkaampaa

[out0]

Tai sitten paikallinen asvaltti on jotenkin liukkaampaa

Samaa hötöä kuin tuolla joissain etelänmaissa? Mitälie öljypohjasta

[KUISKUIS]

Nyt tuli kylänmieheltä niin syventävä vastaus että pakko kiittää!

On varmaan sitten vähän noista kuusaan teistäkin apua tuohon FZR liukumiseen Jää varmaan vaan kovin katkonaiseksi ja kaposaksi viivat omalta osalta ainakin aluksi, no eiköhän sitä paremmat paikkaile sitten, vaikkapa frst itse

[pommikone]

Muuten frst:in kanssa samoilla linjoilla mutta itse pidän keulan sen verran jäykempänä ettei ihan pohjaamaan pääse. Itseltäni ei onnistu tuo jarrun kokonaan irti päästäminen kesken sladin ja siitä sitten uudestaan jarrun sitominen mutta jos siellä jarrulla pitää pienenkin paineen kokoajan niin sitten se menee. Jotkut tykkää vetää "pienellä vaihteella" esim.hakkiz niin että sitä pyörää pitää ihan oikeasti kääntää. Itse taas tykkään vetää mahdollisimman isosti. että se perä vähän niin kuin "liitä" siinä asvaltin pinnalla. Jarrulla kun pitää sellaisen tasaisen paineen niin ei nytky se keula eikä pito karkaa niin herkästi. Vauhtia säätelen jarrulla, sladin kulmaa kääntämällä ja kaasulla. Vauhtia hidastaessa ensin enenmmän jarrua siiten vasta vähemmän kaasua. Eli jarrua lisättäessa kaasua vähennentään mutta pienellä viiveellä. Vaihteen vaihdot olen sijoittanut siihen hetkeen kun perä on menossa toiselta puolelta toiselle niin juuri ennen kuin pyörä on suorassa niin isompaa sisään. Torvi koko ajan auki pienellä kytkin livarilla. Shifterin kanssa helvetin paljon helpompaa! Sitten jos pitää vetää aivan poikittain niin kaasu kokonaan auki että rajoitin paukkuu jarrusta tasainen ote ja siinä kohtaa kun ohjaus on jo tapissa ja tuntuu että nyt lähtee alta niin siinä kohti kevyt takajarrun painallus. Tällä tyylillä pystyy laskemaan aika perkeleen pitkiä matkoja pyörä samaan suuntaan linkussa.

PS. meni se gs 500:kin melkein sataa persepenkissä sladissa niin eiköhän tuollainen kuussatanen urkukin menen motarilla sladissa.

[hakkiz80]

Muuten frst:in kanssa samoilla linjoilla mutta itse pidän keulan sen verran jäykempänä ettei ihan pohjaamaan pääse. Itseltäni ei onnistu tuo jarrun kokonaan irti päästäminen kesken sladin ja siitä sitten uudestaan jarrun sitominen mutta jos siellä jarrulla pitää pienenkin paineen kokoajan niin sitten se menee. Jotkut tykkää vetää "pienellä vaihteella" esim.hakkiz niin että sitä pyörää pitää ihan oikeasti kääntää. Itse taas tykkään vetää mahdollisimman isosti. että se perä vähän niin kuin "liitä" siinä asvaltin pinnalla. Jarrulla kun pitää sellaisen tasaisen paineen niin ei nytky se keula eikä pito karkaa niin herkästi. Vauhtia säätelen jarrulla, sladin kulmaa kääntämällä ja kaasulla. Vauhtia hidastaessa ensin enenmmän jarrua siiten vasta vähemmän kaasua. Eli jarrua lisättäessa kaasua vähennentään mutta pienellä viiveellä. Vaihteen vaihdot olen sijoittanut siihen hetkeen kun perä on menossa toiselta puolelta toiselle niin juuri ennen kuin pyörä on suorassa niin isompaa sisään. Torvi koko ajan auki pienellä kytkin livarilla. Shifterin kanssa helvetin paljon helpompaa! Sitten jos pitää vetää aivan poikittain niin kaasu kokonaan auki että rajoitin paukkuu jarrusta tasainen ote ja siinä kohtaa kun ohjaus on jo tapissa ja tuntuu että nyt lähtee alta niin siinä kohti kevyt takajarrun painallus. Tällä tyylillä pystyy laskemaan aika perkeleen pitkiä matkoja pyörä samaan suuntaan linkussa.

PS. meni se gs 500:kin melkein sataa persepenkissä sladissa niin eiköhän tuollainen kuussatanen urkukin menen motarilla sladissa.

Mun on/oli pakko vetää "pikkuvaihteilla", oon niin läski ettei isoilla pitoa saanu helpolla irti...

+ et oli tuo pianon alusta säädetty kuten driftaus-autossa, eli pitoa renkaille... Savuttaa kivasti ku on läskiä takarenkaalla jo pikkuvaihteilla, sekä omaan mieleen tuo ohjattavuus ku ei "liitele"...

Mutta kuten pommari&frst tuossa ylhäällä jo mainitsikin, alustan säädöt kuskin mukaan, kyllä ne säädöt oman ajotyyliin löytyy kun kokeilee tarpeeksi... Ja mikäli ei ole pyörän alustan säädöt "lapasessa", säätää yhtä päätä kautta säätöä kerrallaan, eikä ruuvaa kaikkea mahdollista samaan aikaan, muuten et tiedä mikä vaikutti ja mihinkin alueeseen...

[JooJooMies]

Muuten frst:in kanssa samoilla linjoilla mutta itse pidän keulan sen verran jäykempänä ettei ihan pohjaamaan pääse. Itseltäni ei onnistu tuo jarrun kokonaan irti päästäminen kesken sladin ja siitä sitten uudestaan jarrun sitominen mutta jos siellä jarrulla pitää pienenkin paineen kokoajan niin sitten se menee. Jotkut tykkää vetää "pienellä vaihteella" esim.hakkiz niin että sitä pyörää pitää ihan oikeasti kääntää. Itse taas tykkään vetää mahdollisimman isosti. että se perä vähän niin kuin "liitä" siinä asvaltin pinnalla. Jarrulla kun pitää sellaisen tasaisen paineen niin ei nytky se keula eikä pito karkaa niin herkästi. Vauhtia säätelen jarrulla, sladin kulmaa kääntämällä ja kaasulla. Vauhtia hidastaessa ensin enenmmän jarrua siiten vasta vähemmän kaasua. Eli jarrua lisättäessa kaasua vähennentään mutta pienellä viiveellä. Vaihteen vaihdot olen sijoittanut siihen hetkeen kun perä on menossa toiselta puolelta toiselle niin juuri ennen kuin pyörä on suorassa niin isompaa sisään. Torvi koko ajan auki pienellä kytkin livarilla. Shifterin kanssa helvetin paljon helpompaa! Sitten jos pitää vetää aivan poikittain niin kaasu kokonaan auki että rajoitin paukkuu jarrusta tasainen ote ja siinä kohtaa kun ohjaus on jo tapissa ja tuntuu että nyt lähtee alta niin siinä kohti kevyt takajarrun painallus. Tällä tyylillä pystyy laskemaan aika perkeleen pitkiä matkoja pyörä samaan suuntaan linkussa.

PS. meni se gs 500:kin melkein sataa persepenkissä sladissa niin eiköhän tuollainen kuussatanen urkukin menen motarilla sladissa.

Mun on/oli pakko vetää "pikkuvaihteilla", oon niin läski ettei isoilla pitoa saanu helpolla irti...

+ et oli tuo pianon alusta säädetty kuten driftaus-autossa, eli pitoa renkaille... Savuttaa kivasti ku on läskiä takarenkaalla jo pikkuvaihteilla, sekä omaan mieleen tuo ohjattavuus ku ei "liitele"...

Mutta kuten pommari&frst tuossa ylhäällä jo mainitsikin, alustan säädöt kuskin mukaan, kyllä ne säädöt oman ajotyyliin löytyy kun kokeilee tarpeeksi... Ja mikäli ei ole pyörän alustan säädöt "lapasessa", säätää yhtä päätä kautta säätöä kerrallaan, eikä ruuvaa kaikkea mahdollista samaan aikaan, muuten et tiedä mikä vaikutti ja mihinkin alueeseen...

Saakeli ku täällä näitä PRO ukkoja. Itellä menee kutakuinkin niin että pallo lähtee savuumaan jos lähtee, sitten vaan saatanallinen jännitys päälle pysyykö lapasessa Itellä tapa mielummin savutella pienillä kierroksilla, pystyy sitten kulmaa säätelemään niin vaaka kuin pysty kulmaakin, ihan kaasulla. Mitään vaihteita en uskalla edes ajatella vaihtaa Keulimisessa sama juttu, sillä vaihteella mennään mikä sattuu tuvassa olemaan ja just sen aikaa mitä mennään. Ja tämäkin ranteella, mä noista jarruista mitään ymmärrä. Oman soittimen alusta on oikeestaan tehty vähän kaikkea ajatellen, eli kompromissi mopo, toimii monessa, missään ei ole oikeen pirun hyvä Eli just ku kuskinsa

[frst]

Hyviä vastauksia ja mielipiteitä!

Se kannattaa myös muistaa että vaikka päässä olisikin suuri reikä, niin ei kannata ekoja sladeja varmaan motarinopeuksista yrittää.

Omiin vinkkeihin lisätään vielä motogp-tyylinen itsensä roikuttaminen sillä "sisäsivulla" mihin suuntaan sladia ollaan viemässä. Seuraava kuva nyt on ihan ääripää-esimerkki, mutta idea tulee kuitenkin selville. Tykkimäessä on välillä hirvittänyt katsella kun porukka vetää tänvuotisilla pakasta vedetyillä kyykyillä t-paidassa selkä ja pyörä ihan pystysuorassa asennossa tuolta mutkista ulos.



Videosta en tiedä onko tämä täällä ollut, allekirjoittaneen tyylinäyte ohittaa 80km/h ajava auto vitosella rajoittajaa vasten