Kaapeli kirjoitti:Paineista kun on ollu niin millasia säätöjä porukka pitää alustan osalta?
Jos siis temppuilee ja ajelee muutenkin.
Niinkuin joku tossa mainitsikin, pelkästään kuminpolttoon ihanteelliseksi säädetty pyörä on kauhea ajaa radalla/kaupungissa tai yhtään missään muuallakaan.
Siitä on tosiaan hyvä lähtä liikkelle että etujarrut on tikissään ja eturengaskin tältä vuosituhannelta, eturengas mielellään "alan" pyöriin tarkoitettu eikä mikään touring pökäle.
Jos puhutaan omakohtaisista kokemuksista, niin perä saa olla lähestulkoon niin tiukka kun sen vaa säädettyä. Mitä vähemmän joustaa suuntaan tai toiseen, niin sitä vähemmän suorituksen alkaessa voimaa ja energiaa häviää ylimääräisiin joustoliikkeisiin. Voima saadaan samantien takapyörälle kun ne etusormet vapauttaa kytkinkahvan.
Keula sen sijaan mahdollisimman pehmeänä, siten että pumput pääsee periaatteessa pohjaamaan kunnolla. Paluuvaimennus niin hitaalle kun vain ikinä saa.
Kannattaa myös katsoa onko mahdollisuuksia laskea keulaa. 1-2cm vaikuttaa jo todella paljon tässä hommassa. Mitä matalammaksi sen keulan saa niin sitä edemmäs ja alemmas saa painopisteen -> etupäässä enemmän pitoa.
Tuosta keulan pohjaamisesta ja pehmeydestä voi olla toki montaa eri mieltä, mutta mielestäni paluuvaimennuksen säätö tulee jokatapauksessa pitää mahd. hitaalla.
Kuvitellaan mitä tapahtuu koko ns. prosessin aikana, kun kumia lähdetään vauhdista polttamaan (selitän mitä itse teen):
1. Etujarrun laahausta ja tuntumaa ja pitoa eturenkaalle, samalla eteenpäin nojaten. Tässä tulee hyvin esille se miten fysiikan lait pyörää ja sen jousitusta alkavat käskemään, etupyörän jarruttaessa veto päällä. Keula (pehmeäksi säädetty) painuu pohjille ja näinollen saadaan enemmän painoa ja sitä PITOA sinne etupyörän päälle. Takapäässä ei tapahdu mitään joustoa tässä vaiheessa, (koska se jousitushan on säädetty lähestulkoon kivikovaksi sieltä päästä) vaan takarengas alkaa valmistautumaan pidon menettämiseen.. Vaihtoehtoisesti löysemmällä takapäällä jousto tapahtuu ensin ulospäin jonka jälkeen takarengas alkaa miettimään onko voimaa tarpeeksi pidon irrottamiseen vai ei.
2. Kaasun lisäys ja/tai kytkin"pommi" (mielialasta riippuen). Pito irtoaa, takapyörä lähtee sutimaan. Tässä vaiheessa on tärkeää pitää etujarrussa tasainen tuntuma kokoajan, jos meinaa "sladia" etujarrua vasten jatkaa. Etujarrun pumppausliike antaa keulan joustaa ulospäin ja näinollen vähentää sieltä suunnasta pitoa josta voi seurata hallinnan menetys ja lipat. Tässä kohtaa tulee myös esille se miksi se paluuvaimennus on hitaalla, eli jos pelailee sen etujarrun kanssa niin se keula ei räpsähdä sieltä samantien silmille ja pääse "aukeamaan" täyteen pituuteensa asti niin nopeasti. Ammattilaisilta tosin onnistuu välistä vapauttaa etujarru kokonaan ja alkaa vapaassa sladissa sitomaan jarrulla uudestaan. ;)
Kohdat 1 ja 2 oppii tekemään "kiveksillä" ja taidon kasvaessa aika silmän räpäyksessä tilanteen niin vaatiessa.
3. Sladia oman mielen mukaan, vauhdin kasvaesssa / vaihteen lähestyessä loppuaan etujarrun vapautus ja viimeistään tässä vaiheeessa kaasu pohjaan.
Moni "amatööri" tai okei nätimmin sanottuna sellainen ihminen joka hommaa opettelee tai ei omaa vielä suurta kokemusta, tekee sen virheen että jollain "kusiaisella" yrittää mahdollisimman varovasti jollain puolella kaasulla ja leuka etulokarissa kiinni saada takapyörää sutimaan. Tai vaihtoehtoisesti sladin loppuvaiheessa alat ensin hitaasti hölläämään kaasua ja sitten vasta vapautat etujarrun. Tällä tyylillä saat ennemmin sen etupäään luistamaan. Sladin aloitusvaiheessa täyskaasulla vaan reilusti pito irti ja voimavarojen niin salliessa itse suoritus sitten pienemmällä kaasulla. Ja loppuvaiheessa jarru ennen kaasua pois.
Tosiaan, nämä "tiedot" perustuu omakohtaisiin kokemuksiin ja kokeiluihin eri pyörillä, enkä väitä että olisivat ainoa oikea tapa edesauttaa sutimista. Vaikkakin kuussatasesta saa mielestäni kunnolla tarkoitukseen säädetyllä alustalla ja muilla varusteilla paremman linttapyörän, kuin tonnisesta kivikovalla keulalla ja pehmeällä takapäällä ja vanhalla eturenkaalla. ;)