Jostain syystä allekirjoittaneella on ollut niin vitusti muka muka kiirettä ja kaikkea mahdollista saatanan teko syytä ettei tarvisi näppikseen tarttua ja alkaa kirjoittamaan 
Noh joka tapauksessa sliippareita lainatakseni, nyt sitä paskaa on tarjolla tuutin täydeltä
Koska Virosta on niiiiiiiiin paljon positiivia kokemuksia ja tuolla smashissäkin ollaan käyty iät ja ajat, niin viime vuoden paskareissusta affenanmaalle viisastuneena, suunnattiin siis jo kolmannen kerran viroon reissuun. Ajatuksella tosiaan tulla välivuoden jälkeen myös tuonne smashiin.
REEDE 11.7-14
Reissuun startattiin siis perjantaina 11.7 ja vuotta viisaampina vielä helvetisti enemmän aikaa varattuna kuin 2013, JOS JA KUN jokin menee kumminkin pieleen. Osa reissaajista saapui tuonne Kossun (huomatkaa ISO alkukirjain, vai mitä Perusjätkä
) ranchille jo torstaina perinteiseen night beforeen ja ajatuksena oli sitten keräillä lähtiessä letkaa sieltä täältä… Oulun miesten tilava ja turvallinen "kaksio" toi mopot Autonomiseen ehkä turvallisesti
Komee on peli
Liikkeelle letka lähti tuolta Ranchilta puolen päivän maissa ja tarkoituksena oli ajella tuohon Kaaoksen tallille ottamaan Nastola/Lahti akselin miehet mukaan…
Itse ajelin vielä pakulla tonne Nastolaan, josta sitten Toope hyppäsi puikkoihin ja allekirjoittanut pääsi ”fiilistelemään” heti alkumatkasta Tebon pianolla.
Nashvillessä alkoi olemaan jo meininkiä
Itsellänihän ei ole katumopoa ollut koko kesänä, joten aavistuksen oli sanoisiko haparoivaa tuo alkumatka… Nastolasta lähdettiin valumaan sitten kohti Mäntsälää ja Neste Tuuliruusua… Kun matkaa oli taitettu jo jonkin matkaa, ajattelin siinä huolto-auton perässä ajellessa, että nyt tää touring saa riittää… Koska alla oli vieras mopo, niin pudotus vaihteelle kolme ja pikkusen jarrua… Eka ajatus päässä että ei jumalauta joko tää sutii
Kyllä on Tepian opettanut mopon herkäksi Päästiin turvallisesti Mäntsälään ja siihen odottelemaan toveri J-beamia… Eikä siihen mennyt kuin hetki, niin yhtäkkiä taivas tummeni ja mustien pilvien välistä löi saatanallisia salamoita, samalla aloin kuuntelemaan julmettua ukkosen jyrinää! Ukkosen jyrinä paljastuikin busan äärimmilleen viritettyyn 114db pakoputkiston sulosoinnuksi ja lieneekö harjaantunut silmäkin erehtynyt taivaan väristä kun busan vihreys loisti kilpaa kateellisten matkatovereiden kasvojen värin kanssa…
"meanwhile in Tampere" El reino oli lupautunut heittämään Tampere sektorin kamat satamaan... Harmi ettei Reiska ollut tänä vuonna matkassa, mutta ehkä sitten ensi vuonna taas
Tässä kun saatiin kaffet juotua ja alettiin ajattelemaan eteenpäin lähtöä, tuli itselle yhtäkkiä mieleen että hetkinen!?!? Kaikki matkaan liittyvä on kyllä mukana, mutta miten se mun passi???? Vilkaisu huolto-auton paperiläjään, ei vittu missään… Soitto himaan, ettei se nyt sitten jäänyt kotiin ja tadaa! niin se rouva kertoi puhelimeen, jotta tässähän tämä eteisen pöydällä
ei vittu! Hetken ajattelin että ei silti huolta, mullahan on viron ID… Ajattelin silti varmistaa ja soitin Tallinkille, josta vastaus oli jotta suomenkansalaisella tarvitsee silti olla passi. No eipä siinä auttanut, muu letka lähti ajelemaan kohti HKI:tä ja mä läksin ajamaan takaisin himaan päin, onneksi rouva fiksuna ihmisenä(toisin kuin siis minä) oli jo lähtenyt ajamaan kohti mäntsälää… treffattiin rouvan kanssa sitten tossa mäntsälän shellillä ja sain siitä passin matkaan 
Juuri tämän takia sitä aikaa tuli matkaan varattua, aina löytyy joku idiootti kuka unohtaa jotain Sysäsin sitten pikkuisen reilumpaa kyytiä tolla pianolla satamaan ja siellähän jo odottelikin sitten iloinen ja kilometrin mittainen apinalauma.
Luonnollisesti laivaan päästiin niin kuin pitääkin, tosin jo mennessä oli kansimiehen käsitys mopojen kiinnityksestä hiukan ristiriidassa meidän ajatusten kanssa... Sillä kansimies rupesi potkimaan noiden mopojen alle noita kiiloja ja tässä tapauksessa tuo J-Beamin busa kohtuu matalana, juuri maalattuna ja ukko tulee ja potkaisee kiilaan sinne alakatteeseen kiinni
Mitä Vittua!?!? Ethän sä nyt jumalauta sitä kiilaa mene potkimaan jotain juuri maalattua alakatetta vasten!
Noh näin jälkikäteen jo naurattaa, mutta kyllä siinä sellainen banditista(vai olisiko tällä kertaa ollut arai) läpi puskevä kyrpä taisi otsaan kasvaa tilanteen ollessa ns.päällä
Vaikka näin perjantai lähdölle sitä ruuhkaa riittää, löytyi sieltä kaikille ihan paikkakin.
Tallinnan päässä sitten oltiin vasta n.18.30 ja ensin tietysti hakemaan kaupasta täydennystä reissaamiseen niin nestemäisenä kuin kiintoaineena.
Siitä sitten lähimmälle huoltoasemalle tankkaamaan, jotta ei tarvi enää pysähtyä kuin juuri ennen Rutjaa. Tässä sitten yhtäkkiä eräs toveri tajusi että se kaikille tuttu ATM+nieleminen voi olla jotain muutakin kuin naisen kanssa toimimista, mutta koska kyseinen toiminto sattui Hondamiehelle ja vieläpä sitten kahdelle sellaiselle, jätetään niistä kertomatta sen enempää...
Jaa, että miksikö? Koska... HONDA
Tästä sitten lähdettiin valumaan kohti Rutjaa varmaan joskus 19-20 välissä ja sitä myöten tiedossa oli että rutjalla jos ollaan ennen puolta yötä, niin hyvä on.
Reitti tuonne rutjalle on jo niin tuttu että menee jo rutiinilla tälle sakille ja itse matkasta ei ole kyllä liiemmin mitään kerrottavaa… Päästiin kumminkin tonne Rutjalle joskus 23 maissa ja sinällänsä meillä ei sinne niin kiirettä ollutkaan, sillä olin jo etukäteen hoitanut erittäin hyvän ystäväni Gertin kanssa nuo meidän paikat/majoitukset valmiiksi.
Päästiin sitten tuonne alueelle sisään ja täytyy kyllä sanoa, että ainakin allekirjoittaneen yllätti tuo suomalaisten määrä
. Sillä siitä kun itse tuolla on ekan kerran ollut, se suomalaisten määrä on paisunut 200-kertaiseksi… Sen verran paljon oli sitten sitä suomalaisleiriä, että se leirin pituus oli jo niin pitkällä, että teltat jäivät autosta n.100m päähän.
Tässä vaiheessa Riihimäen mies ajatteli: No ei vittu väkisin, mä nukun sitten tässä!
Hetken mietintä tauko porukalla ja perkele, kyllä tollaset pj-teltat tällä porukalla siirtyy
Lauma ukkoja mukaan, työnjako selväksi Kersantti Koposen johdolla ja teltat siirtoon!Tadaa, siihenhän se nousi upea telttakylä…!
Huolto-auto "tarvikkeineen" siihen viereen parkkiin
Muuten tuosta perjantaista ei nyt sitten ole kauheasti kerrottavaa, kumi paloi (paikallaan), viina virtasi ja varmaan joku bändikin soitti…
Tässä sitä yleis fiilistä
Ukot kömpi telttaan sitä mukaa, kun ei enää viina maistunut…
Joku kuulemma reissaajista melkein sai? Huhun mukaan oli kokoyön vikitellyt ja samassa teltassakin oltu aamukuuteen ja tuloksena ”melkein”, ei huono hei
Varsinkin kun eräs ex.reissaaja tuota samaa tyttöä veti jo vuosia sitten reissussa… Jätetään nimi pois, mutta läpällähän kaikki tapahtui silloin jo 
Laupäev 12.7-14
Lauantai aamu valkeni toisille aiemmin ja toisille myöhemmin, mutta pikku hiljaa sitä jengiä sitten nousi aurinkoiseen ja lämpimään päivään. Siinä sitten ajateltiin, että jospa vaikka vähän vapaata vetoa radalle…
Jaahas, jaahas… Kiihdytysorganisaatio kasaili kamojaan ja eipä sinne sitten päässyt tänäkään vuonna aamupäivällä ajamaan
Ajateltiin kumminkin että jos sitten kiihdytys kisojen jälkeen? Yllättäen ne kiihdytyskisatkin sitten venyi ja venyi ja venyi… ja kun ne lopulta oli ohi, niin sinne radalla saatana taaskaan päässyt
Tällä välin allekirjoittanut oli päässyt ”töihin”, sain siis kunnian toimia stunttikisan tuomaristossa elämäni ensimmäistä kertaa. Enhän mä lajista ymmärrä yhtään mitään, mutta ehkä sitä silti jotain tosta ajamisesta ja siihen liittyvistä asioista on vuosien saatossa tullut opittua. Tunnin pänttäsin sääntöjä päähäni ja eikun lavalle istumaan katselemaan ensin edessä pyörivää naiskaunetta
Sen esityksen jälkeen ajattelin, että vittuako tässä enää mitään mopoja tonne karsinaan laitetaan, kaikki tarvittava on jo nähty.
Mutta itse asiaan, niin joo… Vaikka ensimmäistä kertaa noissa hommissa oltiin, niin jotenkin siinä lavalla ollessa aika helposti alkoi näkemään niitä eroja asioissa ja sinällänsä tuominta oli aika helppoa, kun ei tarvitse keskittyä kuin yhteen osa alueeseen. Johonkin järjestykseen ne mopot saatiin sitten karsittuakin ja finaalikin saatiin järjestykseen, tosin pienen tuomari meetingin jälkeen. Loppujen lopuksi sitten vielä kahden parhaan endo-kisan jälkeen kisan voittajaksi julistettiin Vatasen Joona ja ainakin allekirjoittaneen mielestä aivan ansaistusti!
Joonan ajossa on sitä agressiivisutta ja vauhtia mikä ainakin uppoaa yleisöön ja myös muhun. Mainittakoon tässä yhteydessä vielä tuo Kuusaan pieni mies frst, sillä ukko osallistui ihan vaan sen takia kisaan, että voi sitten vanhana sanoa olleensa stunttikisassa… Ja mitä tapahtui, mies oli 4! Oli kumminkin koko kisan ainut ukko joka veti tonnisella ja vieläpä ilman mitään käsijarrua
On kyllä kova äijä, hattua pitää nostaa!Noh tuomaroinnit oli ohi ja siinä kun ei sinne suoralle taaskaan päässyt vetämään, niin mitäs siinä jäi vaihtoehdoksi? Kumin polttaminen paikallaan, mopon hakkaaminen rajoittajalle ja totaali anusraiskaus tai dokaaminen? Valta-osa tästä porukasta valitsee noista vähistä vaihtoehdoista sen dokaamisen ja loput sitten sen selvinpäin touhun katselemisen. Siis kaikki tuo edellä mainittu toiminta on ihan varmasti osa tätä SMASHIÄ, mutta mulle ja tälle NFT-reissuporukalle se ei tarjoa oikeasti yhtään mitään. Mä en saa sen enempää tosta touhusta kuin sen katselusta mitään irti… Itse tuli sitten keskityttyä ihan vain muutamaan olueeseen ja virolaisten tuttujen tervehtimiseen.
PÜHAPÄEV 13.7-14
Myös sunnuntai valkeni aurinkoisena ja lämpimänä vaikka kello ei tavannut vielä varmaan edes seiskaa kun siihen pakahtavaan kuumuuteen tuli teltassa heräiltyä… Yö oli ollut vähintäänkin sanotaanko mielenkiintoinen, kun erään matkatoverin uni oli varsin katkonaista ja toveri joutui tyhjentämään ruokavarastoaan hengitysilman mukana
Siinä sitten teltasta ulos kömmittyäni ja aamupalalle lähtiessä tuli huomattua väsynyt toveri nukkumassa onnellisesti männyn juurella…
Noh siinähän se on mukava nukkua, heitettiin vaan pikkuisen makuupussia jaloille, ettei mies ainakaan pala siinä auringossa.
Samaan aikaan teltassa eräs toveri nukkui söpöä unta miehekkäässä alusvaate varustuksessa
Onneksi tuossa ihan meidän leirin vieressä oli nuo bajamajatkin nätissä rivissä
Niin ei tarvinut sen hädän yllättäessä mennä merta edemmäs kalaan
Aamupalaa saatuamme ja pikkuhiljaa loppuryhmänkin heräillessä, todettiin että nythän se asfaltti osuus on tyhjä, joten ainakin tämä aamupäivä ennen matkan jatkamista käytetään tohon suoralla iloitteluun… Mukavaahan siinä oli pyöritellä ja saada sitä patoutunutta ajointoa purettua.
Mistä muuten tietää, että tollasesta motosta loppuu bensa? Siitä että se sammuu
Moto vs. Moto vs. Moto
Ja sillä välin kun toiset keskittyivät ajamiseen, toiset keskittyivät??? Hmmm....????
Kun kello alkoi lähestyä iltapäivää, oli aika alkaa ajattelemaan sitä eteenpäin lähtemistäkin. Seuraavana kohteena meillä oli tuo Rapla ja siellä majapaikkana muutamien vuosien takaa Krantsi Kõrts. Tänne olin varannut meille myös saunan illaksi, joten mukava olisi olla perillä edes jollain tapaa ajoissa.
Ennen lähtöä oli kumminkin kiitoksena kaikista vuosien saatossa järjestetyistä SMASH:eista ojentaa ”lahja” tuolle järjestävälle MK HUNTA:lle.
Joten paidan mukaan Gert&Co. AITÄH!
Eräs matkaseurueestamme oli kumminkin edellisen illan kumin kärystä vielä liian heikolla hapella, joten pienen haastattelun jälkeen totesin että, ukko pakun kyytiin ja allekirjoittanut pianon puikkoihin.
Kamat kasaan, ajokamat päälle ja mitäs sitten? No eikun letkaa liikkeelle ja ajelemaan kohti Raplaa.
Koska myös sunnuntaina oli aivan helvetin kuuma, varattiin tuohon matkantekoon aikaa riittävästi pitää taukoja niin paljon kuin tarvii sekä käydä matkalla syömässä. suunnittelin tuon Reitin Huntan avustuksella sellaiseksi että saataisiin ajella hiukan parempia teitä, vaikka matkaa tuleekin sitten hiukan enemmän. Ensimmäisenä ajeltiin todella lyhyt ”stintti” tonne Rakvereen jotta päästään syömään jotain.
Täälläkin ollaan jo kerran aiempina vuosina käyty, joten ns.vanhat parrat (huomaa näppärä sanaleikki
) osasi varoa paikallisen ostarin ravintolaa ja suuntasivat suoraan hesen tiskille Toisin kuin kerran jo reissussa, mutta ei rakveressa käyneet miehet. Ei vittu, taas kaikki muut olivat jo syöneet, käyneet kusella, paskalla, kaupassa, vetäneet röökiä, vetäneet käteen, käyneet uudestaan paskalla ja VIELÄKIN osa odotti sitä ruokaa 
Sen sijaan kaksi uutta tulokasta Ronkus ja Perusjätkä olivat tehneet vissiin koko kevään muistiinpanoja ja osasivat tulla perässä sinne heseen.Kaikki paitsi Koponen sai kuitenkin vatsansa ravittua ja oli aika lähteä työntämään etiäpäin. Näillä matkoilahan sitten sattuu ja tapahtuu aina, mutta suurin piirtein ilman vahinkoja on reissut taittunut… ja niin nytkin, ei sitä varmaan päästy kuin 15km, niin Ronkus paino sellaisen mukava mittaisen powerin ja rengas kankaille
No vittu, keskellä ei mitään kun ei ole huolto-asemia, niin renkaanvaihtoon käyttöön bräkistä jotta saadaan kumi vanteelle… Ukoilla oli messissä joku hieno paikka-aine setti a´la biltema ja kyllä sillä sen verran ilmaa sinne sai jotta eteenpäin pääsi nilkuttelemaan.
Pausseja oli matkalla vähintäänkin riittävästi… Milloin huolto-autossa repsikka sai ilmastonmuutos myrkytyksiä, milloin tarvi röökille pysähtyä ja milloin mitäkin…
Päästiin kumminkin lopulta perille Raplaan ja täällä ensin allekirjoittanut ajoi pikkuisen harhaan
, mutta siitä huolimatta lopulta oltiin tutun majapaikan pihassa Jos joskus eksytte tonne keski-viroon, niin suosittelen yöpymään Halpaa ja tyylikästä 
Erittäin ystävällinen henkilökunta jakoi sitten porukalle huoneet ja sauna oli varattuna koko illaksi. Siinä sitten saatiin pyyhkäistyä pois viikonlopun paskat smashin jäljiltä joka ukon harteilta muutaman avittavan oluen voimalla ja ai että kun oli mukava heittää pitkäkseen! On tää saatana upeaa ja reissu on vasta alussa.
Ja kun se uni on tullakseen, niin myös täällä eräs reissaajista jatkoi sanotaanko nyt sitten, erikoisissa asennoissa nukkumista
Huomatkaa kumminkin nyt miehekkäämmät kalsarit...
mikä tässä tapauksessa toki taisi olla olutta, joutui allekirjoittanut sitten hyppäämään tällä kertaa ducatin puikkoihin. Lieneekö johtunut odotuksista vai ennakkoasenteista, niin voi veljet! Empä ole kadulla ajanut noin huonolla pyörällä sitten vuoden 1991 kun omistin kawasakin gpz900r:än(kyllä, mulla on synkkä historia 
, niin aamupalalle jengiä putosi ehkä tavallista porrastetummin… Eräs Taistelijatoveri oli yön aikana saanut niin syvän unen tilan, jotta ”pienen pieni tapahtuma” oli yöllä ollut toverien huoneessa…
Olkootkin sitten vaikka joku aloittelija, niin kyllä seisoo saatana! 
Joten uusi idea, tossa alhaallahan on tyylikäs tasanne(ilmeisesti joku väliaika piha), joten motolla rappuja pitkin alas
