Ennakkoasenteet Suomen ruotsinkielistä vähemmistöä kohtaan istuvat monilla tiukassa. He kun ovat monen mielestä itseään hiukan parempina pitäviä kansalaisia. Myöskään pakkoruotsi koulujärjestelmässämme ei ole jättänyt monille positiivista kuvaa kyseisestä kielestä. Itseltäni karisi kuitenkin vähäisetkin ennakkoluuloni, kun haastattelin näitä Village Wheelersin pommitajia Loviisasta. 

Ennen tämän tarinan Suzukia Loviisalaisella Nikulla oli -99 mallinen Yamahan R1 josta muokkautui hiukan pakon sanelemana herran ensimmäinen fighter. Pyörä sattui menemään nurin ja muoveja ei ollut sopivasti saatavilla. Muutoinkin tuntui, että Loviisanlaisessa pikkukaupungissa alkoi erikoismaalattu R1 olla hiukan turhankin tuttu niin ahkerille kansalaispoliiseille, kuin ihan oikeillekin lainvalvojille. Tarkoitus oli kuitenkin jatkaa keskeytymättä ajokautta ja jatkaa trikkien treenausta. Tätä ajatustaustaa vasten R1:stä kehkeytyikin yhden illan duunilla stuntfighter henkinen pikatuotos tyyliin katteet pois ja crossitanko kehiin.

Yamahalla vedot sujuikin yhä paremmin ja paremmin. Niku oli -05 kesällä varsin tuttu näky eri B-iltojen vetopaikoilla. Lokakuussa kuitenkin syksyn viimeisestä B-illasta palatessa kävi harmillinen haaveri. Niku väisti moottoritielle juossutta koiraa sillä seurauksella että Yamaha lähti alta hyvässä yli 100 km/h vauhdissa. Pyörä liukui pitkin asfalttia, sai jostain bensaa ja homma oli valmis. Muodottomaksi palaneesta Yamahasta ei ollut enää paljon lapsille kertomista. Onnekseen Niku ei itse kuitenkaan osunut mihinkään vaan selvisi lähinnä henkisillä tärskyillä. Sen verran paikalle hälytetty pelastushenkilökunta katsoi miehen kuitenkin olevan sekaisin, että hänet vietiin toviksi ottamaan lukua sairaalaan. Sairaalassa ei ilmeisesti oltu kuitenkaan keksitty mihin herra tarkkaan ottaen kuuluisi, koska Niku sijoitettiin lastenosaston ”lintu”-huoneeseen ottamaan huilimaan. Kaveri totesi, että Niku oli varsin kornin näköinen maatessaan lastenhuoneessa mustissa nahkahousuissaan.

Heti kotiin päästyä oli kuitenkin selviö, että harrastus jatkuu. Haaverihan oli suorastaan selvä merkki kuolemattomuudesta. Haaveissa oli ollut seuraavan pyörän rakentaminen hiukan isommalla kädellä ja nyt siihen sitten tarjoutui odottamaton mahdollisuus. Yamahasta tuli varsin nopealla tempolla kohtuullinen korvaus vakuutusyhtiöstä ja uuden pyörän etsiminen saattoi todenteolla alkaa. Nikun ajatuksissa oli ollut uusi tonninen zeta Kawa ja sellaista hän alkoikin kyselemään Nurmijärven suunnalta EE-speedistä. EE-speedin Eskon kuultua mitä mies meinasi mopolle tehdä, ehdotti hän kuitenkin uutta -05 mallista 750 Gsx-r Suzukia. Kyseinen pyörä oli jo valmiina ilman katteita kun ne oli muovien toimitusvaikeuksien takia lainattu toiseen varkaustapauspyörään. Tämän uuden Suzukin hinta oli siinä määrin kiinnostava, että pyörä oli matkalla Loviisaan jo samana päivänä.

Village Wheelersin tallille valui porukkaa uutta tulokasta ihmettelemään ja yhdessä tultiin parin oluen jälkeen siihen tulokseen, että tästä tehdään mopo seuraavan kevään American Car Showhun. Niin, olihan tuota aikaa ruhtinaalliset viitisen kuukautta. Kyllähän siinä yksi näyttelypyörä ahkerilta nuorilta miehiltä valmistuu. Koska totta puhuen aikaa ei juuri liikaa ollut piti homma aloittaa heti. Pyörän mukana tullutta Yoshin Anniversary vaimenninta alettiinkin sovittelemaan paikoilleen, mutta pönttö näytti auttamattoman raskaalta verrattuna pyörään. Nikun kaveri Patu tiesi hommaan kuitenkin lääkkeen. Mies otti tussin käteen ja veti viivan pöntön puoleen väliin. ”Tuosta poikki”.

Näillä eväin pönttö saatiin leivottua huomattavasti sirompaan kuosiin.

Syystä jos toisestakin projektin ympärillä oli jokunen viikko hiljaiseloa, kunnes Niku havahtui taas joulukuun alussa todellisuuteen. Mikäli pyörää oikeasti mielittiin saada Acs:un oli aika taas tarttua toimeen. Tallin teräsmiehet Wille ja Daija ottivat harteilleen vääntää siron , mutta kuitenkin kestävän telineen rekisterikilvelle takarenkaan päälle. Fatbat stonga oli hommattu, mutta raiserit tuottivat päänvaivaa. Suzukissa etupumput kun tulevat viitisen senttiä yläkolmioiden läpi. Tuttu kaveri pystyi kuitenkin rauhassa ammattikoulussa tekemään sopivat raiserit. Ja ihan käsityönä vieläpä. Ammattikoulussahan ei tunnetusti ole muuta kuin aikaa.

Seuraavana viikonloppuna tallille oli kokoontunut koko Village Wheelers ryhmä tallin siivous talkoisiin. Talli siivottiinkin, mutta sen jälkeen oli tietysti pakko ottaa pari olutta. Kuinka ollakaan, jostain syystä kestit vain hiukan karkasivat käsistä. Rakenteluintokin valtasi porukkaa kun osansa sai Nikun crossi Husaberg kun sen muoveja modattiin kuviosahalla enemmän supermoto henkeen. Valitettavasti sahaukset eivät vaan menneet ihan putkeen. Onneksi tallissa ollut Nikun Ärrä sai jostain syystä jäädä rauhaan. Husan rajoitin kuitenkin hakkasi, kumi paloi ja juoma virtasi. Hauskaa siis perisuomalaiseen tyyliin. Aamuyöllä oli jo herroille juhlat siinä määrin ylimmillään että baarinhan sitä rupesi tekemään mieli. Taksi pihaan ja ohjeet kuskille suunnata paikalliseen juottolaan. ”Tajuaako herrat mitä kello on?” oli kuski kysellyt. Kello olikin sitten jo yli viiden, joten taksi heitti kaverit suoraan kotiin. Tai niin ainakin oli tarkoitus. Syystä jota Niku ei muista oli hän kuitenkin jäänyt kaverinsa luokse yöksi. Emännän kanssa oli edellisenä päivänä pyhästi sovittu Nikun olevan heti aamulla skarppina tuoretta perheenjäsentä koiranpentu Pontusta vahtimassa jotta emäntä pääsee töihin. Kun Niku viimein sai silmänsä auki ja mietti missä helvetissä oli, alkoi totuus hiljalleen hiipiä takaraivoon. Puheluita olikin tullut alun toistakymmentä puhelimeen. Ja kaikki avopuoliso Saaralta. Kun Niku rohkeni soittaa Saaralle takaisin päin kuuli viereisessä huoneessa heräillyt kaverikin varsin hyvin mitä Saaralla oli asiaa. Tästä eteenpäin ei kuulemma enää tallille ole ollut asiaa ”siivoustalkoisiin”.  

Projektia oli kuitenkin jatkettava pienestä kitkasta kotirintamalla huolimatta. Maskiksi Niku tilasi Mgm-Fightersin LM-111 mallin maskin. Etulokari päätettiin jättää alkuperäiseksi, mutta toki uudelleen muotoilluksi. Kaveri Dille (porukan ainoa homosohvamies) hoiti tämän homman ja hahmotteli maalarinteipillä uudet muodot lokariin. Kun muoto vaikutti hyvältä otettiin jälleen käyttöön kuviosaha. Tällä kertaa toki paremmalla menestyksellä kuin Husabergin kanssa. Sopiva bugspoileri löytyi kaveri Ronnilta. Muovi oli varsinaisesti tarkoitettu 750 Zeta Kawaan, mutta pienellä hankaamisella sekin saatiin istumaan Suzukiin , kuin se olisi siihen tehty.

Kun kutakuinkin kaikki muovit oli saatu istutettua, oli aika ottaa yhteyksiä kylällä vaikuttavaan tuttuun maalariin nimeltä Anttu. Anttu veteli omassa pienessä liiterissään varsin mallikasta pintaa ja oli aiemmin jo maalannut Nikulle yhden kypäränkin. Antun kanssa käytiin läpi pyörään tulevaa teemaa ja värimaailmaa. Yksi asia Nikulle oli selvää. Ei kiitos pääkalloja tähän pyörään. Muutoin taiteilija sai kuitenkin varsiin vapaat kädet. Kun osat jätettiin perjantaina maalarille soi jo sunnuntaina puhelin että valmista on. Kun Niku pääsi Antulle ja näki osat oli yllätys melkoinen ”Voi helvetti” meinasi Niku , ” eihän sillä enää uskalla ajaa”. Voitte siis uskoa että lopputulos miellytti omistajaa. Tässä kohtaa alkoi näyttä jo projektin eteneminen kuitenkin siinä määrin hyvältä, että Niku arvasi ottaa yhteyttä B-toimitukseen ja kysellä pyörän mahdollisuudesta päästä näytteille Acs:un. Kun B-toimituskin näytti vihreää valoa, oli miehillä taas uutta intoa puristaa pyörä valmiiksi näyttelyyn. Pyörään koekasattiin muovit ja ne näyttivät yhä vaan paremmilta kiinni pyörässä. Kokonaisuutta ajatellen Niku halusi kuitenkin vielä useita pikkuosia mustiksi. Ronnilla oli mahdollisuus vetää duunissaan osiin pulveriväriä ja niin tuli mustaa mm. ylä- ja alakolmioihin, kahvoihin , jalkatappeihin , kilpitelineeseen ja muihin pikkuosiin. Kiillotus ei tässä projektissa kiinnostanut. Pyörällä oli tarkoitus myös ajaa, eikä vain pestä.

Kun kaikki halutut osat oli värissä alkoi lopullinen kasaustyö, jossa hääräsi tuttuun tapaan isompi ryhmä. Tarvittavat sähköjen muutokset Niku teki itse. Jarruletkuiksi oli hankittu teräspunokset ja vilkuiksi Kellermanin todella maukkaat, joskin hinnakkaat tangonpäävilkut. Jarrujen ilmaus ei kuitenkaan sujunut kuin elokuvissa ja oli kuulemma kohtuullisen jännä lotrata jarrunesteen kanssa tuoreiden maalipintojen lähellä. Viimein jarrutkin saatiin pyörään ja maalit pysyi kuin pysyikin kiinni joka paikassa. Pyörä alkoi uhkaavasti vaikuttaa valmiilta. Tarkalle meni kuitenkin, sillä American Car Show oli jo nurkan takana ja pyörä oli tavoitteiden mukaisesti näyttely- ja myös ajokuntoinen.

American Car Show ylitti kuitenkin yllätykset. Pyörän vastaanotto oli todella positiivinen ja kotiinviemisinä oli pytty parhaasta maalauksesta sekä Top Ten pokaali. Palkinnot tuntuivat hienolta koko porukan kannalta. Pyörää oli kuitenkin tehty pääosin talkootyönä talven mittaan. Näyttelystä kotiin Niku oli päättänyt pyörän ajaa. Kilpi kiinni ja räntäsateeseen ja kohti Loviisaa, jossa kuinka ollakaan oli tallilla juhlat käynnistymässä. Tällä kertaa aikeista oli informoitu emäntääkin.

Alkukeväästä pyörää tuli Nikun mielestä väkisinkin säälittyä. Hiljalleen pyörään kuitenkin tottui ja sääli unohtui. Matka alkoi taas taittua takarenkaalla ja kumi palaa. Ensimmäinen kumi räjähti jo 1600 kilometrin kohdalla. Aika huonoja nuo Suzukin ensiasennusrenkaat. Pyörä oli kuitenkin laitettava ikävä kyllä kesällä myyntiin. Puolison kanssa oli päädytty hiukan mittavampaan projektiin; talon rakentamiseen. Se tulisi jatkossa nielemään kaiken joutavan vapaa-ajan.. ja rahan.

Pyörä pääsikin uuteen kotiin syksyllä. Niku ehti ajaa sillä kuitenkin 9000 kilometriä, joten ilmeisen mieleinen laite oli kyseessä. Ja jättipä sillä kuulemma aiemmin haaveissa olleen tonnisen Zetankin taakseen.

Projektista yleensä Nikun kanssa jutellessa tuli vielä esiin mielenkiintoisia asioita. Joillain nettifoorumeilla oltiin mm. huolissaan kuinka joku pystyy pilaamaan aivan pakasta vedetyn pyörän. Ajatus tuntuu kyllä kieltämättä aika huvittavalta, miten aina vaan löytyy näitä muoviluotien suojelijoita. Kyseessähän ei edes ole mikään kovin harvinainen tuote vaan Japanin poika leipoo niitä lisää kolmessa vuorossa, joten löytyy niitä vielä ”pilaamattomiakin” haluaville. Niku piti myös projektia ajatellen porukan voimaa mahtavana. Asiat jotka yksin tuntuisivat ylitsepääsemättömiltä, sai porukan apu tuntumaan todella helpoilta. Aina löytyy myös isommasta ryhmästä eri alojen taitajia, joten ulkopuolista apua ei projektissa juurikaan tarvittu. Toki ryhmässä on aina se kääntöpuolikin. Vaikka pyörän synnytysprosessi olikin verrattain nopea, johtaa iso ryhmä kyllä tallilla viikonloppuisin kovin usein juopotteluun. Vaan väliäkö sillä. Tärkeintähän on, että pojat viihtyy.

Kiitokset Niku välittä projektista Village Wheelersin porukalle, Avovaimo Saaralle ja koira Pontukselle (lähinnä pahoittelut). Lisäksi vielä kiitokset Joonakselle raisereista ja Antulle maalauksesta. 

Speksit:

Suzuki GSX-R 750 vm.-05

Moottori: Yoshimura vaimentaja + Ivan’s tre Mod piiri

Maski: Mgm LM111

Buspoiler: Kawasaki Z750

Maalaus By Anttu





Tilaa Bomber Magazine, Suomen kovin prätkälehti!

http://shop.bomber.fi/bomber-magazine/kestotilaukset

Osallistu Bomber Magazine lukijakyselyyn!

lukijakysely

FacebookTwitterDiggGoogle BookmarksShare on Google+