Tekniikka FAQ

FAQ · Viesti Kirjoittaja **FAQ** » Pe Kesä 17, 2005 1:40 pm

Tämä artikkeli rankasti pöllitty suoraan KaTooM:lta

Uusissa moottoripyörissä (ja ei-niin uusissakin) on paljon (seostettuja) alumiiniosia. Niistä lähes kaikki voi anodisoida, itseasiassa lähes kaikki joka näyttää vähänkään alumiinilta on anodisoitavissa. Mun mielestä tää aihe liittyy siis hyvinkin läheisesti moottoripyörän modaukseen. En ole tähän mennessä törmännyt alumiiniseokseen jota en ole voinut anodisoida. En ole kuitenkaan varsinainen asiantuntija, olen vain tee-se-itse-mies joka on onnistunut anodisoimaan joitakin osia. Varsinkin kun menneen vuoden opinnoissa tuli vastaan kurssi joka käsitteli materiaalien ominaisuuksia ja anodisoinnin teoriaa, sain myös teoreettista pohjaa anodisointiin. Vajaa vuosi sitten luin ensimmäisen kerran anodisoinnista, se vaikutti yksinkertaiselta ja päätin kokeilla sitä itse. Ensimmäinen testikappale ei onnistunut, eikä toinenkaan, vaikka olin tehnyt juuri niin kuin "ohjeissa" sanottiin. Lähinnä värjäys tuotti ongelmaa. Meinasin menettää toivoni, kuitenkin yrityksen ja erehdyksen kautta löysin oikean tien. Nyt olen tehnyt useita kymmeniä testikappaleita hyvällä menestyksellä, ja anodisoinut moottoripyörästä mm. vanteet, pyörännavat, ohjaustangon kiinnityspalat, takarattaan ja jarrusatulat. Joitakin kuvia löytyy kuvagalleriastani. Nyt homma on alkanut oikeasti luistaan. Toivoisin että tästä ei tule mikään mun yksinpuhelu, vaan että kaikki jotka ovat tehneet anodisointia kertoisivat kokemuksiaan(onnistumisia ja epäonnistumisia) niin voimme kaikki oppia jotain. Varsinkin eri värityypeistä ja niiden toimivuudesta olisi mukava tietää enemmän. En ole jaksanut missään vaiheessa tehdä mitään laajoja testejä. Vain Dylon-kuumaväriä olen käyttänyt ja lisäksi havainnut että Dylon pesukoneväri ei toimi ollenkaan(ainakaan musta).

Ja tähän tietysti tää pakollinen osio niille jotka eivät ole ennen anodisoineet. Ennenkuin lähdet kokeilemaan anodisointia itse, tulee sinun tietää että anodisointiin sisältyy tiettyjä riskejä. Anodisoinnin aikana syntyy vetykaasua, ja vety yhdessä hapen kanssa on aina vaarallinen yhdistelmä (saatat olla kuullut tapauksesta Hindenburg). Muutakin kaasua anodisoinnin aikana vapautuu, jotain sellaista joka pistää väkisinkin yskimään jo parin metrin päästä (ilmeisesti rikkihappohöyryä ja klooria jos rikkihappo laimennettu hanaveteen). Ei hyvää terveydelle. Ilmastoinnin on oltava hyvä ja kipinöitä ei saa muodostua anodisointiastian läheisyydessä. Jos ei ilmastointia pysty järjestämään on anodisointi parasta tehdä ulkona. Itse olen tehnyt autotallissa jossa on läpiveto (ovat molemmista päistä auki). Toinen asia on rikkihappo ja sen turvallinen käsittely. Vähintään suojalasit pitää olla päässä aina sitä käsiteltäessä, sillä sitä tulee roiskumaan kun sen kanssa lutraa ja kaatelee astioista toiseen vaikka kuinka huolellinen yrittäisi olla. Teet siis kaiken omalla vastuulla, sinua on varoitettu! Älä tee mitään jos et tiedä mitä olet tekemässä!

Ja lue ainakin lopussa olevat linkkisivut läpi ennenkuin kokeilet. Silloin pitäisi kaikki huomionarvoiset asiat olla tiedostettu.

En ota mitään vastuuta ja niin edelleen...

1. Mitä on anodisointi?

Alumiinikappaleiden pintaan muodostuu luonnostaankin ohut alumiinioksidikerros kun alumiini reagoi hapen kanssa. Raudan yhteydessä samasta ilmiöstä käytetään nimeä ruostuminen. Ero alumiinioksidikerroksella ja ruostekerroksella on kuitenkin se, että alumiinioksidikerros on niin tiivis että se estää hapen pääsyn syvemmälle alumiiniin. Raudan tapauksessahan kaikki tietävät, että rautakappaleet ruostuvat lopulta puhki. Anodisoinnissa on kyse alumiinioksidikerroksen kasvattamisesta elektrolyyttisesti paksummaksi mitä se luonnostaan voisi olla. Tällöin kerros saadaan kymmeniä kertoja(tai jopa tuhat kertaa) paksummaksi. Anodisointia kutsutaan myös eloksoinniksi.

2. Mitä hyötyä on anodisoinnista?

Alumiinioksidi on kovaa ainetta, se on tyypillinen keraami. Alumiinioksidikerros alumiiniosassa parantaa osan kulumiskestävyyttä ja korroosionkestävyyttä. Naarmuuntumisenkesto on hyvä. Siksi esimerkiksi kaikki moottoripyörien alumiiniset vanteet ovatkin anodisoituja. Anodisointi myös eristää kappaleen ulkoiselta sähkövirralta, sillä alumiinioksidi on hyvä eriste. Anodisoinnilla saadaan myös osista näyttävän näköisiä sillä huokoinen alumiinioksidikerros on helposti värjättävissä monella eri värillä.

3. Mitä anodisoinnissa tapahtuu?

Anodisointi suoritetaan yleensä laimeahkossa(15% ... 25%) rikkihapossa noin 20°C:n lämpötilassa. Anodisoitava kappale kytketään tasavirtalähteen anodiksi, jolloin se on positiivisesti varautunut. Tällöin rikkihappo-liuoksessa olevat negatiivisesti varautuneet happi-ionit kulkeutuvat anodille ja yhtyvät alumiinin kanssa muodostaen alumiinioksidia. Sivutuotteena syntyy katodilla ainakin vetykaasua. Oksidikerros muodostuu huokoiseksi, koska rikkihappo syövyttää pintaa(pistesyöpyminen) samalla kun sitä muodostuu lisää. Tällöin alumiinioksidikerros kasvaa pylväsmäisinä alueina. Tietyllä virralla, tietyn ajan kuluttua, saavutetaan tasapaino eli alumiinioksidia muodostuu yhtä paljon kuin sitä syöpyy. Sen jälkeen kerros ei tule enää paksummaksi ja viimeistään tällöin anodisointia voidaan pitää valmiina. Anodisoinnin jälkeen kappaleen mitat ovat kasvaneet aavistuksen, ja se tulee ottaa huomioon jos kappaleessa on tarkkoja sovitteita (laakerointipinnat,liukupinnat yms.). Esim. laakerin mahtuminen laakeripesään saattaisi tehdä tiukkaa jos laakeripinta olisi anodisoitu ja tarkat liukusovitteet muuttuisivat ahdistussovitteiksi ym.

Niinsanottu kova-anodisointi tapahtuu vastaavasti, mutta matalammassa lämpötilassa ja puolta suuremmalla virralla. Käytettävä jännite on siinä kuitenkin moninkertainen. Silloin saavutetaan vieläkin paksumpi oksidikerros.

4. Miten värjäys tapahtuu?

Kun huokoinen kerros on kasvatettu voidaan pinta värjätä upottamalla kappale väriaineeseen. Tällöin väri imeytyy pinnassa oleviin huokosiin. Värin tummuutta voi säädellä väriaineessa pidettävällä ajalla. Tätä värjäysmenetelmää kutsutaan adsorptio-värjäykseksi. Se on yleisin menetelmä, mutta sen heikkous on huono UV-säteilyn kesto. Sen takia monet auringonvalon kanssa tekemisissä olleet anodisoidut osat näyttävät (useiden) vuosien päästä haalistuneilta vaikka osiin ei olisi kohdistunutkaan suurempaa kulutusta. Mutta mitä sitten? Kuluvathan ne maalitkin. Muitakin värjäysmenetelmiä on joissa koko alumiinioksidikerros värjäytyy eikä vain tyhjät huokoset. Tällöin pinta kestää hyvin UV-säteilyäkin.

5. Mitä vielä?

Varsinkin värjäyksen jälkeen on pinta vielä ns. tiivistettävä. Huokosethan ovat vielä auki ja väri pääsee (vain) periaatteessa karkuun. Tiivistys tapahtuu esimerkiksi kuumassa (~90°C) vedessä. Tällöin muodostuu pinnalle alumiinihydraattia, joka tukkii avonaiset huokoset, ja väri jää pysyvästi huokosiin. Jos anodisoitua kappaletta ei värjätä on tiivistyksen merkitys se että se sitkistää oksidikerrosta samalla kun kovuus hiaman kärsii. Tiivistys ei ole pakollinen jos ei ole tarkoitus värjätä. Se on kuitenkin enemmän kuin suositeltavaa, sillä huokoinen alumiinioksidikerros ilman tiivistävää alumiinihydraattia on kova, mutta hauras.

6. Tee-se-itse-anodisointi

6.1 Mitä tarvitaan?

-12V:n tasavirtalähde. Tarvittava virta(siis virtalähteen koko) riippuu anodisoitavan kappaleen koosta.
-Noin 25%:sta rikkihappoa, eli 50%:sta akkuhappoa(joka on 50%:sta rikkihappoa)
-Katodi rikkihappoon. Yleensä alumiinia.
-Anodijohde (yhtä jaloa kuin alumiini tai jalompaa). Kaytännössä alumiinia tai titaania.
-Anodisointiastia. Hyvin laimeaa rikkihappoa kestävä. Yleensä muovia. Helpoin ratkaisu olisi tehdä astia alumiinista jolloin astia toimisi samalla katodina. Alumiinikin kestää 25% rikkihappoa hyvän tovin(kuukausia) vaikka jatkuvassa säilytyksessä syöpyykin.
-Väriainetta, jos tarkoitus värjätä.
-Astia myös väriaineelle.
-Mahdollisesti vielä yksi ylimääräinen vesiastia jonne dipata kappaletta eri vaiheiden välillä.
-Menetelmä jolla lämmittää vettä ja/tai väriainetta värjäyksen ja/tai tiivistyksen yhteydessä

6.2 Miten minä olen ratkaissut tarpeet?

6.2.1 Virtalähde

12V:n tasavirtalähde on tyypillinen auton akkulaturi. Akkulaturin tyypissä on huomioitavaa että se ei saa olla automaattisesti säätyvä, ne eivät yksinkertaisesti sovellu anodisointiin. Marketeissa myytävät maksimissaan 8A:n laturit riittävät pienille ja keskikokoisille osille. 18A pitäisi riittää useimpiin tarkoituksiin. Itselläni on Bilteman 40A:n laturi josta riittää virtaa jo isommillekin osille. Tämä on kallein asia joka pitää hankkia, jos ei sellaista entuudestaan omista.

6.2.2 Rikkihappo

Hankin 22l:n muovisen bensakanisterin josta täytin puolet (11l) vedellä ja suuntasin autovaraosa/-tarvikeliikkeeseen. He suostuivat myymään akkuhappoa litramääräisesti säiliöstään (vaikka ei ihan yleisimmin esitetty pyyntö ollutkaan). Akkuhappo on 50%:sta rikkihappoa. Tuloksena sain siis 22l 25%:sta rikkihappoa, ja hintaa kertyi reilu parikymmentä euroa. Muistakaa: Ensin vesi sitten happo, ettei tule sormeen rakko! Rikkihappo kuulostaa pelottavalta, ja 50%:na sitä vielä vähän onkin. Mutta 25% rikkihappo on jo suhteellisen mietoa tavaraa. Silmiin sitä ei silti missään tapauksessa saa päästää. Aina sitä käsiteltäessä tulee käyttää suojalaseja. Mutta sen iholle pääsyä ei tarvi pelätä jos on vesihana lähellä, se kyllä ilmoittaa olemassaolostaan, ei heti mutta vähän ajan kuluttua. Ei siitä pysyvää jälkeä tule mutta se tuntuu samalta kuin NitroMors(metyleenikloridi) iholla. Se myöskin kuivaa ihoa. Rikkihappo ei katoa anodisoinnin aikana, joten sitä voi käyttää yhä uudelleen ja uudelleen kunhan ei likaa sitä(ei alumiinia epäjalompia metalleja liuoksessa).

6.2.3 Katodi

Alumiinifolio soveltuu katodiksi. Se on halpaa, mutta kertakäyttöisluontoista. Se on myös hieman vaivalloista asetella siten että se ei koske anodisoitavaan kappaleeseen(se tahtoo lähteä "lentämään" koska se on niin ohutta). Itse olen käyttänyt muovieristettyä kupari-sähköjohtoa pitäämään folion kurissa(siten että kupari ei ole kosketuksissa liuokseen). Katodin pinta-ala pitäisi olla vähintään yhtäsuuri kuin anodisoitavan kappaleen pinta-ala. Jos pysyvän katodin haluaa, on alumiinilevy oikea vaihtoehto.

6.2.4 Anodijohde

Tämä on siis johde, joka johtaa virran virtalähteeltä anodisoitavaan kappaleeseen. Se on kosketuksissa rikkihappo-liuokseen joten sen on oltava yhtä jaloa tai jalompaa kuin alumiini. Parhaimmat vaihtoehtot olisivat alumiinilanka ja titaanilanka. Titaani olisi paras koska se ei osallistuisi ollenkaan anodisointitapahtumaan. Jos johde on alumiinia, myös johde anodisoituu. Tämän takia alumiinijohdetta ei voi käyttää uudestaan ilman sen alumiinioksidikerroksen poistamista hiomalla tai kemiallisesti. En löytänyt alumiinilankaa mistään, joten ratkaisin ongelman siten että ostin marketista halvan alumiinisen kynnyslistan, josta ensin poistin anodisoidun kerroksen, ja sitten leikkasin ohuita siivuja. Sain siten paksua "alumiinilankaa". Samoja johteita olen käyttänyt jo monet kerrat. Ne on niin paksuja että ne kestää ja niistä pystyy viilaamaan aiemmat oksidikerrokset pois.

6.2.5 Anodisointiastia

Jos anodisoi pieniä osia, ei tämä muodosta ongelmaa. Astiaksi kelpaa mikä tahansa muovinen kanisterinpuolikas tai ämpäri. Mutta esimerkiksi moottoripyörän vanteisiin (21"/18" mun tapauksessa) ei valmiita riittävän kokoisia muoviastioita löydykkään valmiina mistään. Tai sitten löytyy, mutta niiden vetoisuus on jo satoja litroja jotta saisi noin 15cm syvyisesti rikkihappoa. Tein testejä ja havaitsin että polyesterihartsi(siis se josta yleensä puhutaan vaan "hartsi", ja joka on kertamuovi) kestää 25%:sta rikkihappoa riittävän hyvin. Kuukauden aikana testikappaleessa ei tapahtunut mitään silminhavaittavaa. Niinpä tein lujitemuovisen astian (polyesterihartsi+lasikuitu) jonne sekä 21" ja 18" vanteet sopivat kumpikin sopivasti. Lisäksi laskin että 22l riittää tarpeeksi korkealle astiassa. Ovela vaihtoehto olisi ollut tehdä astia hitsaamalla alumiinista jolloin astia olisi ajanut samalla myös katodin virkaa.

6.2.6 Väriaine

Oikeita anodisointivärejä on olemassa, mutta niiden löytäminen/saaminen yksityiselle henkilölle on vaikeaa. Ja ovathan ne varmaan kalliitakin. Itse käytän kangasvärejä, tarkemmin Dylon-kuumavärejä. Tiedättehän niitä sellaisia nappimaisissa rasioissa myytäviä jauheita. Näiden värien kanssa on huomattava että ne vaativat kuumaa vettä jotta ne toimivat. Jostain syystä (vain) musta Dylon toimi kylmänäkin. Mutta yleissääntönä ne saa lämmittää niin kuumaksi että sormea polttaa ennenkuin upottaa anodisoidun kappaleen sinne. Tässä on vähän ristiriitaa, voisi luulla että pinta heti tiivistyy kuumassa aiheuttaen sen että se ei ota väriä. Mutta ei pidä paikkaansa, esimerkiksi niitä vanteita värjätessäni 15 minuutin jälkeenkään ne eivät olleet ottaneet kaikkea väriä ja ottivat väriä yhä edelleen. Vasta noin 40 minuutin jälkeen ne olivat täysin mustat.

6.2.7 Veden ja/tai väriaineen lämmitys

Minä olen käyttänyt lämmitykseen venäläisiä 0,5kW kuppilämmittimiä. Mulla on niitä kolme, eli yhteensä 1500W joka riittää lämmittämään pinta-alaltaan jo aika suurtakin määrää vettä. Jokainen ratkaiskoon tämän ongelman niinkuin parhaaksi näkee. Jos asuu maalla, yksi vaihtoehto voisi olla pistää nuotio metalliastian alle. Jos kappale on pieni, paras ratkaisu on käyttää vanhaa kattilaa hellalla.

7. Työn suorittaminen

7.1 Esivalmistelut

Pinnan puhtaus on tärkein asia anodisoinnin onnistumisen kannalta. Vain puhdasta alumiinia saa olla pinnassa. Jos haluaa anodisoida uudelleen jo ennestään anodisoidun osan, on siis aiempi kerros saatava pois. Siihen tarkoitukseen soveltuu hyvin natriumhydroksidi eli lipeä eli viemärinavaaja. Sinne kun upottaa kappaleen noin tunniksi(todella mieto liuoskin riittää) ja 10 minuutin välein pyyhkii kappaletta, pitäisi viimeistään kaikki vanha oksidikerros olla pois . Ei kannata liioitella ajan kanssa sillä natriumhydroksidi todellakin syö alumiinia. Yleensä moottoripyörissä käytettävissä alumiiniseoksissa on kuparia mukana, joka aiheuttaa pinnan mustumisen. Ei kannata säikähtää. Natriumhydroksidi vain syö alumiinin ja jättää kuparin pinnalle. Sen saa pois kevyesti teräsvillalla hankaamalla, saattaa lähteä jopa kankaalla. Teräsvillalla hangatun pinnan kun anodisoi, on tuloksena mattapinta. Jos kiiltävähköä pintaa tavoittelee on ensin hiottava vesihiomapaperilla tai teräsvillalla ,jonka jälkeen kiillotettava hiomatahnalla tai sellasella "tiiliskivellä". Hiomatahnan mukana ei saa tulla vahakerrosta. Ainakin Fareclan hiomatahna soveltuu tähän tarkoitukseen. Kiillottaminen onnistuu jo vesihiomapaperin 400 karkeudesta asti, joten ei kannata liioitella tässäkään asiassa. Pitää muistaa että anodisointi ei peitä virheitä. Vielä ennen anodisointia kappale on syytä puhdistaa esim. asetonilla, joka haihtuu nopeasti eikä jätä mitään rasvakerrosta pintaan. Myös Sormenjälkiä tulee välttää kaikissa vaiheissa. Varsinkin jos juuri ennen värjäystä onnistuu tahraamaan pinnan rasvasella sormellaan jää sormenjälki pysyvästi kappaleeseen.

7.2 Anodisointi

Johteen hyvä kiinnitys anodisoitavaan kappaleeseen on tärkeää. Kosketuksen pitää olla mahdollisimman tiukka. Kosketuspisteestä jää aina pieni laikku joka ei anodisoidu, mutta kosketuspiste kannattaa valita sellaiseen paikkaan joka ei näy. Tämän jälkeen anodisoitava kappale tulee asettaa roikkumaan astiaan siten että se uppoaa kokonaan pinnan alapuolella mutta ei kosketa pohjaan tai katodiin. Rikkihapon lämpötilan tulisi olla noin 20°C. Olen kuitenkin onnistunut vastaavasti 10°C:n lämpötilassa vain hieman suuremmalla virralla. Rikkihappo kylläkin lämpiää anodisoinnin aikana, sitä ei saa päästää liian suureksi sillä myös virta kasvaa lämpötilan kasvaessa. Seuraavaksi pitää tietää kuinka suurta virtaa tulisi anodisoinnissa käyttää ja kuinka kauan anodisoinnin tulisi kestää. Löysin netistä sivun (linkki 2), jossa kerrottiin laskukaavat tähän. Kaavat voisi toki tehdä itsekin jos vain jaksaisi anodisoida monia kymmeniä testikappaleita samaan aikaan. Kaavat ovat siis seuraavat(olen muuttanut neliöjalat neliösenteiksi):

Virta: 4,5 - 13 mA/cm^2 (milliampeeria per neliösenttimetri)

Aika: 0,775 A*min/cm^2 (ampeeriminuuttia per neliösenttimetri]

Virta kannattaa pyrkiä valitsemaan siitä keskeltä, noin 8,5mA /cm^2. Olen havainnut että virtaa asettuu luonnostaankin siihen noin 8,5mA/cm^2 (paitsi jos anodisoitava kappale on todella pieni ja katodin pinta-ala suuri siihen verrattuna). Eli ei siinä mitään säätämisiä tarvitse kunhan akkulaturin maksimivirta ei vain ylity. Kannattaa kuitenkin etukäteen laskea missä rajoissa virran pitäisi olla ja katsoa sitten anodisoitaessa mitä laturin virtamittari näyttää. Sitten päättää mahdolliset säätötoimenpiteet. Virransyöttö pitää aina aloittaa laturin pienimmästä asennosta sillä virta nousee ensimmäisinä sekunteina hyvinkin korkeaksi. Vasta noin viiden minuutin kuluttua virran kytkemisestä virta on pudonnut lopulliseen tasoonsa.

Esimerkiksi jos anodisoidaan 15cm * 15cm alumiinilevy, saadaan pinta-alaksi 2*15*15cm^2 = 450cm^2. Tällöin Virran tulisi olla minimissään 4,5mA * 450 = 2025mA = ~2,0A ja maksimissaan 13mA * 450 = 5850mA =5,9A. Eli 2,0A ... 5,9A. Kun virta on ollut kytkettynä 5 minuuttia laturin virtamittari sanoo, että virta on noin 4A. Se on hyvä sillä se sijoittuu 2,0A ja 5,9A välille, mutta kuinka kauan tulisi anodisoida? Ajaksi saadaan laskettua 450 * 0,775A*min = 349A*min. Kun tämä vielä jaetaan laturin näyttämällä virralla (4A) saadaan: 349min / 4 = 87min. Eli parametreiksi tulisi 4 ampeeria ja 87 minuuttia.

Kun aika on kulunut kannattaa kappale nosta pois haposta ja upottaa kylmään veteen jolloin rikkihapot samalla huuhtoutuu pois pinnasta. Ilmaan sitä ei ainakaan tule jättää moneksi minuutiksi, jos se on tarkoitus vielä värjätä.

7.3 Värjäys

Kappale on värjättävä niin pian kuin mahdollista anodisoinnin(ja vedessähuuhtelun jälkeen) etteivät huokoset pääse sulkeutumaan. Tässä vaiheessa pitää erityisesti välttää tahrimasta osaa, eli roikuta sitä vain niistä johteista joilla se anodisointiastiassakin roikkui. Koska nyt puhun värjäämisestä kangasväreillä, on tätä ennen, eli anodisoinnin aikana väriaine pitänyt lämmittää kuumaksi(siten että sormea polttaa, ei ihan kiehuvaksi kuitenkaan varmuuden vuoksi). Kun osa on upotettu kuumaan väriaineeseen tulee sitä pitää siellä niin kauan kunnes se on saavuttanut halutun tummuusasteen. Tämän jälkeen tulee osaa kiehuttaa puhtaassa vedessä. Jos taas puhdasta väriä(musta,punainen jne.) hakee voi samantien vain kiehuttaa osaa väriaineessa kunnes pinta on tiivistynyt. Kuinka kauan? Ainakin tunti, niin voi olla varma. Pari tuntia keitin vanteita väriäineessa varmuuden vuoksi (ja koska en saanut väriainetta ihan kiehuvaksi asti). Mustan värin saa aikaiseksi myös harmaalla värillä. Vanteiden anodisointiin käytin 4kpl harmaata(musta oli loppu) Dylon-kuumaväriä noin 20 litraan vettä, eli ainakaan mustaa tavoiteltaessa väriaineen määrässä ei tarvitse liioitella.

8. Huomioita

En ole kovin monia eri värityyppejä kokeillut mutta ainakaan musta Dylon pesukoneväri ei toimi ollenkaan. olisi hyvä jos tänne sais tehtyä oikeen luettelon mitkä värit toimii, ja ennenkaikkea mitkä toimivat parhaiten. Eli kaikki vaan kertomaan omia kokemuksiaan.

Muissa ohjeissa joita olen lukenut on aina mainittu että pitäisi käyttää ionipuhdistettua vettä (eli akkuvettä), mutta olen havainnut että sillä ei ole mitään käytännön merkitystä. Sekä väriliuoksessa että rikkihapon laimennuksessa olen käyttänyt hanavettä.

Lasikuulapuhallus ei ole oikea vaihtoehtoa pinnan puhdistamiseen. Se jotenkin muokkaa pintaa siten, että lasikuulapuhallettu kohta muuttaa harmaaksi anodisoinnin aikana.

9. Hyödyllisiä linkkejä

1. http://www.warpig.com/paintball/technical/anodize.shtml

2. http://www.focuser.com/atm/anodize/anodize99.html (Täältä saisi myös oikeaa anodisointiväriä)

3. http://www.turborick.com/anodize2.html

4. http://www.mv.helsinki.fi/home/jasalone/pintak.htm

5. http://www.ilmailuliitto.fi/lennokki/le ... 1/6/8.html

FAQ · Viesti Kirjoittaja **FAQ** » Su Heinä 10, 2005 10:04 am

laiska kirjoitti:Mun latausongelmassa tuli esiin tää linkki ja joku toinen ehdotti sitä tänne.
Eli se on, tee se itse lataussäädin.

Tee-se-itse säädin:
http://bomber.fi/pics/lataussaadin.jpg
Kokeiltu ja toimivaksi todettu. Hinta n. 20

Koko keskustelu on otsikolla,"Latauksesta"

ja tässä siis ko. topicci

http://bomber.fi/forum/viewtopic.php?t=17498

FAQ · Viesti Kirjoittaja **FAQ** » Ma Marras 21, 2005 9:34 am

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1992/19920332

John · Viesti Kirjoittaja **John** » Pe Huhti 21, 2006 12:06 pm

johdottomat sigmat ei tuppaa toimimaan hyvin mp:ssä, pitäisi olla suora näkyvyys laitteen ja anturin välillä (IR lähetys) ja sytkä sotkee signaalin vastaanottoa.

paljon tärisevissä laitteissa (LC4 esim) voi anturin toiminta olla vähän niin sun näin.

magneetti ja anturi pitää sitten olla vitun lähellä toisiaan että toimii luotettavasti, vain pari milliä väliä joten sijoituspaikkoja ei oo montaa.. hyvin toimivaksi on todettu kiinnitys jarrulevyn "pinnoihin" ja keulaputkeen.

renkaan ympärysmittaa ei voi mitata tarkasti "mittanauhakonstein", tarkimman mahdollisen mitan saat näin, arvioi ensin mitta laskemalla, esimerkkinä 17" 190/55 rengas:
17*2,54=43,18cm halkaisija
190/100*55=104,5mm profiili
halkaisija yhteensä=43,18+2*10,45cm=64,08cm
ympärysmitta = 64,08cm * 3,14 ~ 2012mm

Syötä laskettu mitta sigmaan ja aja kilometrimittauspisteen kohdalle, nollaa trippi ja aja kilometrimittauspätkän toiseen päähän, katso mitä mittari näyttää. Jos se näyttää esim 1030m niin pienennät asetettua renkaan ympärystä 3% tai päinvastoin jos näyttää liian vähän.

Kilometrimittauspätkiä löytyy pitkin maanteitä (soitin juuri tiehallintoon ja saan sieltä täydellisen listan, pistän sen tähän kun soittavat takaisin)

TARKISTUSMITTARADAT päivitetty 09.3.2006

Uudenmaan tiepiiri

Piiri kunta tie aosa aet losa let pituus

1 Ruotsinpyhtää 7 20 2541 20 3541 1000
1 Tammmisaari 25 7 2800 7 3800 1000
1 Lohja 25 19 4349 19 5349 1000
1 Vihti 25 23 3100 23 3900 800
1 Hyvinkää 25 31 1100 31 2100 1000
1 Kirkkonummi 51 9 1362 9 2362 1000
1 Karjaa 51 16 4100 16 5100 1000
1 Mäntsälä 55 5 300 5 1300 1000
1 Vihti 110 12 2889 12 3889 1000
1 Nurmijärvi 130 5 1159 5 2159 1000
1 Vihti 133 3 480 3 1480 1000
1 Vantaa/Sipoo 140 5 1693 5 2693 1000
1 Järvenpää 140 7 5759 7 6759 1000
1 Sipoo 170 8 700 8 1700 1000
1 Myrskylä 174 1 1190 1 2190 1000
1 Nummi-Pusula 280 2 3075 2 4075 1000

Tämä monimutkaisuus johtuu siitä että renkaan läpimitta ja siten ympärys vaihtelee sen mukaan miten iso rengas, minkä korkuinen profiili, minkä merkkinen rengas (muoto), mikä kumiseos ja miten lujaa ajetaan, rengas muotoutuu ajettaessa eri muotoon kuin lepotilassa.

FAQ · Viesti Kirjoittaja **FAQ** » To Marras 02, 2006 7:16 am

http://www.bomber.fi/modules.php?name=F ... 3f5#298082

4-t · Viesti Kirjoittaja **4-t** » Ma Touko 18, 2009 10:33 am

FAQ kirjoitti:Pyöräni ei käynnisty talven jälkeen, neuvoja?

Ensimmäiset asiat mitä teet ennenkuin mitään muuta yrität:

1. Vaihda bensat
2. Putsaa kaasarit
3. Vaihda tulpat

noilla selviää 99% kaikista talven jälkeen tulleista käyntiongelmista.

Masinolia bensan sekaan. Kannattaa laittaa jo ennen talvea

SikaJussi · Viesti Kirjoittaja **SikaJussi** » Ke Heinä 01, 2009 9:56 am

Olisi tarkoitus saada enemmän irti koneesta(honda xr400).
Ainoa "viritys" on suoravetokaasari.
Onko vinkkejä/menetelmiä, miten voisin lisätä koneen tehoa?
Kiitos etukäteen.

zeby · Viesti Kirjoittaja **zeby** » To Elo 13, 2009 12:25 pm

Tuolta löytyy aika paljon räjäytyskuvia eri pyöriin.

http://fiche.ronayers.com/

ESKIL · Viesti Kirjoittaja **ESKIL** » To Joulu 16, 2010 12:49 am

-Ape- kirjoitti:Yleensä kun kaveriporukan saunaillassa tulee puheeksi prätkän renkaanvaihto, monen miehen suusta tulee humalaisen itsevarmasti: ”Joo joo, onhan noita vaihdettu ihan paljain käsinkin, helppo homma!” Kuitenkin monesti itse vierestä seuranneena olen huomannut ettei renkaanvaihto ole kovinkaan monella kauhean hyvin hallinnassa. Yhden renkaan ympärillä saattaa häärätä viisi miestä ja vanhaa kumia yritetään irroittaa peltisaksilla leikkaamalla ja nyrkeillä hakkaamalla. Öhh... homma hanskassa, vai?

Sen takia esittelenkin tässä omat ohjeeni joilla jokainen b-rapun poju (toki myös tytyt) pystyy vaihtamaan oman pyöränsä kumin pienellä opettelulla. Itse olen vaihtanut näillä konsteilla muutamia kymmeniä renkaita. Vaihtamani renkaat ovat olleet aina 110 – 200mm leveitä katu- tai krossipyörän kumeja, eli en takaa ohjeiden toimivuutta jos yrität vaihtaa 330mm läskiä tai anoppisi traktorin rengasta. Kun homma alkaa sujumaan, renkaan vaihtaa parhaillaan ”alta alle” kahdessakymmenessä minuutissa.

Ohjeisiin ei sitten sisälly uuden renkaan tasapainotusta! Jos haluat tasapainottaa vanteesi, vie se rengasliikkeesseen tai rakenna itsellesi tasapainotuspukki. Itse en ole ikinä kokenut tasapainotusta kuitenkaan normaalissa katuajossa tarpeelliseksi.

Työkalut hommaan ovat yksinkertaiset:

Etu- tai takapukki renkaan ilmaan nostamista varten, peruskamaa prätkätallilla.

Työkalut joilla saat vanteen irti prätkästäsi.

Venttiiliavain.

Pistolapio tai pari pätkää kakkosnelosta.

Astianpesuainetta (Fairy tms...)

Kaksi pientä rengasrautaa.

Kompura renkaan täyttöä varten.

Kaveri jeesaamaan, vittuilemaan ja juomaan tallisi oluet (ei pakollinen)

Aloitetaan. Oletan että jokainen saa nostettua pyöränsä pukille ja irroitettua vanteen pyörästään. Jos et osaa, kysy tallin nurkassa juopottelevalta ystävältäsi tai äidiltäsi apua. Jos et omista pukkia, voit korvata pukin vaikka isolla puupölkyllä jonka päälle nostat pyöräsi pohjasta tai swingistä lepäämään.

1. Nyt ollaan tilanteessa jossa edessäsi on irtovanne ja vanteella on vanha kumi jonka haluat irti. Ensimmäisenä irroita vanteesta vetopakka mikäli sellainen pyörässäsi on.

2. Poista venttiilin suojahattu ja avaa venttiili kokonaan auki siihen tarkoitetulla venttiiliavaimella, niitä myy jokainen autotarvikeliike. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeellista jos kumi on valmiiksi puhki. Tarkoituksena on vain päästää renkaasta ilmat ulos. Tässä vaiheessa laita irtovanne makaamaan kyljelleen. Pistä alle pala vaneria tai pari lankunpätkää, se suojaa vannetta kolhuilta ja mahdollisesti jarrulevyä maahan kolistelulta.

3.1 Renkaan irroittaminen vanteelta on oma hommansa. Itse olen käyttänyt siihen kahta eri keinoa. Prätkäfestareilla kenttäolosuhteissa renkaita vaihtaessa irroitusapuna on aina ollut pelkkä pistolapio. Pistolapion terä asetetaan renkaan reunalle, hieman irti vanteesta. Pyydä kaveria pitämään jalalla vastakkaiselta puolelta rengasta paikallaan tai aseta vanne jonkun tason alle niin, ettei se pääse kippaamaan. Ota tukeva ote lapiosta, hyppää ja polkaise päättäväisesti. Joskus kumi irtoaa heti, joskus kun kumi on tiukassa, voi mennä pidempikin aika hyppiessä. Tässä kannattaa olla varovainen ja varata hieman tilaa ympärilleen. Tai sitten voi kokeilla seuraavaa, huomattavasti helpompaa tyyliä.

3.2 Aseta pistolapio samalla tavalla kuin aiemmassa kohdassa. Ota pätkä kakkosnelosta käteen ja aseta se pistolapion päälle. Kiilaa lankun toinen pää johonkin tukevasti, esimerkkikuvassa on käytetty tallin portaita. Pidä vannetta paikallaan kippaamisen estämiseksi ja paina kumi irti. Mitä pidempi lankku, sitä enemmän vipuvartta ja sitä vähemmän tarvitset voimaa. Huomaa että työkalut tässä voivat olla mitä tahansa, pistolapio ei ole pakollinen vaan sen voi korvata vaikka toisella lankunpätkällä. Näppärämpi sälli rakentaa putkesta hitsaamalla samalla periaatteella toimivan työkalun itselleen. Loppurengas irtoaa kevyesti vanteelta kun sen on ensin saanut irti yhdestä kohdasta. Tässä kohtaa käännä vanne ympäri ja toista sama renkaan toiselle puoliskolle.

4. Seuraavaksi hierotaan liukkaria renkaan reunoille. Kuivana tästä(kään) hommasta ei tule yhtään mitään. Reilusti liukkaria, ei kannata säästellä. Itse käytän fairya jonka olen laimentanut 1:1 vedellä ja laittanut suihkepulloon, on muuten todella kätevä. Hiero liukkaria renkaan sisä- ja ulkopinnalle, sen tulee auttaa vanteen ja renkaan, sekä rengasraudan ja renkaan väliseen kitkaan. Jos omistat sisäkumillisen vanteen, laita tässä vaiheessa sisäkumiin ilmaa sen verran että se pullistuu ihan aavistuksen, näin on helpompi välttyä siltä ettei sisäkumi jää rengasraudan ja vanteen väliin seuraavassa kohdassa.

5. Ota kaksi rengasrautaa ja laita ne kumin ja vanteen väliin tarpeeksi lähelle toisiaan, pieni siivu riittää, älä ahnehdi. Ala vääntämään kumia pala kerrallaan ylös vanteelta. Ota niin pieniä siivuja kuin vain pystyt. Jatka kunnes kumin toinen puoli on pois vanteelta. Tässä vaiheessa voit ottaa sisäkumin pois, mikäli sellainen löytyy.

6. Nosta vanne pystyyn ja ota käteen yksi rengasrauta. Aseta rengasrauta vanteella olevan kumin ulkoreunan puolelta kumin ja vanteen väliin. Kampea kumia vanteelta rengasraudalla niin paljon kuin pystyt ja ota sen jälkeen vanteesta tukeva ote kädellä, samalla painaen polvella kumia alas- ja ulospäin. Tämä vaatii joskus paljon liukkaria, voimaa ja hermoa. Tässä vaiheessa vanha kumi lähtee vanteelta ja voit tehdä siitä vaikka koristeen tallin tai olohuoneen seinälle. Vaihtoehtoisesti siitä saa upean kaulapannan puolisolle.

7.1 Laita vanne taas makaamaan lankkujen päälle kyljelleen. Levitä liukkaria runsaasti uuden renkaan kaikille reunoille, myös hieman sisäpinnalle, se helpottaa rengasraudan liikkumista. Katso renkaasta pyörimissuunta, se on merkittynä renkaan kylkeen. Aseta rengas vanteen päälle hieman toinen reuna edellä ja paina edellä menevä reuna vanteelle nopealla ja voimakkaalla työnnöllä. Melkein aina renkaan toisen puolen saa painettua vanteelle käsin, se riippuu täysin renkaan rakenteesta. Jotkut kun ovat löysempiä ja jotkut jäykempiä.

Jos kumi ei mene käsin painaen, käytä rengasrautaa hieman apuna kampeamalla rengasta. Kun kumi on puoliksi vanteella, asenna sisäkumi paikalleen, jos on tarve. Tässäkin kannattaa lisätä kumiin aivan aavistus ilmaa, se on helpompi käsitellä kun sisäkumi pysyy muodossaan ja sen lisäksi estät taas sisäkumin joutumasta rengasraudan ja vanteen väliin.

7.2 Paina kumin toinen puolikas vanteelle käsin niin pitkälle kuin pystyt. Ja nyt tulee tärkeä pointti! Paina jalalla tai polvella vanteelle painetun renkaan reuna vanteen keskelle uraan. Näin saat käyttöösi muutaman kriittisen lisäsentin renkaalle liikkumatilaa. Käytä kahta rengasrautaa ja väännä kumi vanteelle samaan tapaan kuin otit sen poiskin. Eli niin pieniä siivuja kerrallaan kuin pystyt, se on aina helpoin ja nopein tapa. Kun kampeat raudalla rengasta, muista painaa vastakkaiselta puolelta rengas vanteen uraan. Jatka tätä kunnes kumi on vanteella.

8. Ennenkuin asennat venttiiliin sisuksen takaisin, lisää kumiin ilmaa niin kauan kunnes kumi on noussut vanteelle joka kohdasta. Venttiilin sisus rajoittaa sisään tulevaa ilmaa, joten vanteelle nosto on helpompi tehdä ilman sitä. Lisätessäsi ilmaa, tarkista että rengas on tiivisti vanteella joka kohdasta. Yritä oikoa mahdolliset rypyt ja raot renkaan ja vanteen välistä. Jos käytössäsi on jotain sotakonetta muistuttava tappajakompura, niin tällä ei ole niin väliä, tehokkaalla kompuralla rengas kyllä nousee vanteelle pienistä raoista huolimatta. Yksi keino saada hankalampi rengas tiivisti vanteelle on laittaa renkaan ympäri kuormaliina ja kiristää raot umpeen sillä. Tällä keinolla saa vaikka krossipyörän kumin fighterin vanteelle. Kun kumi on vanteella, voit laittaa venttiilin sisuksen takaisin ja asettaa kumiin haluamasi paineet. Heitä vetopakka kiinni ja asenna vanne pyörään takaisin. Jos et juopotellut tallilla kumia vaihtaessasi, voit ajaa grillille tai tissibaariin kehuskelemaan suorituksellasi.

Kuvista huomasit ehkä että minä itse en käytä mitään suojia vanteen reunalla. Ja sen kyllä näkee vanteestakin, se on nimittäin melko täynnä ruhjeita. Jos haluat, voit tehdä suojat vaikka muoviämpärin reunuksesta. Suojia saa myös kaupasta hyvin halvalla. Vaihtoehtoisesti voit vetää rengasraudan päälle jonkun kortsun suojaksi. Ja tietysti harjoittelu kannattaa aloittaa kaverin pyörällä ettei omaan vanteeseen tule skraaduja ja lommoja.

Jos et ymmärtänyt tekstistäni mitään, niin kannattaa yrittää tuijottaa kuvia silmä kuumana...

Yhteenveto

Paljon liukkaria!

Paina kumia aina uraan vastakkaiselta puolelta, saat lisää liikkumatilaa renkaalle.

Älä käytä liikaa voimaa. Jos homma ei toimi, tekniikka on väärä. Pienet rengasraudat riittävät hyvin.

Kun kampeat kumia rengasraudalla, ota niin pieniä siivuja kuin vain pystyt.

Aloita harjoittelu kaverin, naapurin tai puolisosi pyörällä ettet riko omaasi.

Ei muuta kuin tallille treenaamaan niin pääsee sitten kesällä tekemään vaikutuksen mimmeihin uudella testosteronia uhkuvalla käsityön taidonnäytteellä.

Ape

BadAss · Viesti Kirjoittaja **BadAss** » Ti Elo 02, 2011 12:44 am

FAQ kirjoitti:Usein Kysytyt Kysymykset (ja joissain tapauksissa vastaukset)

Tähän aiheeseen tallennetaan useimmin kysytyt asiat sekä lyhyesti niihin vastaukset, jos tulee mieleen asia mikä voisi olla hyödyllinen lisätä tähän listaan, pistäkääpä yksityisviestiä tulemaan niin lisään kyssärin listalle.

(listasta klikkaamalla saat ko. aiheen suoraan auki selaamatta)

1. Mistä saan osia mällättyyn/projekti pyörääni?
2. Vaihdoin sliparin pyörääni, tarviiko viedä penkitettäväksi?
5. Miten pyörän metalliosat kiillotetaan peilikiiltäviksi?
6. Miten saan turbon/kaasut pyörääni?
7. Mistä voi ostaa kaikenmaailman kivoja nippeleitä prätkääni?
8. Miten kuristan XYZ pyöräni 25kW:iin että saan ajaa sillä?
9. Mistä löydän dynon/penkin pyörälleni?
10. Pyöräni ei käynnisty talven jälkeen, neuvoja?
11. Mistä saan tarroja?
12. Mistä löydän rakennusohjeita?
13. Miten laitan karvoja kypärään/katteisiin/muualle?
14. Tulpat antaa huonosti kipinää
15. Mistä saa tilattua halpoja renkaita?
16. Mitä hittoa noi E merkinnät oikein meinaa?
17. Mitä laki sanoo pyörän muokkaamisesta?
18. Haluan asentaa pyörääni Sigman tai kalibroida uuden nopeusmittarin, miten toimitaan?
19. Saako moottoripyörän rakennetta muuttaa?

Mulla ei toiminu ainakaan linkit. Mites muilla?

Kapteeni_Hidas · Viesti Kirjoittaja **Kapteeni_Hidas** » La Helmi 09, 2013 6:16 pm

BadAss kirjoitti: Mulla ei toiminu ainakaan linkit. Mites muilla?

Ei toimi, nuo osoittaa osoitteeseen bomber.fi/forum joka on ilmeisesti joskus ollut olemassa. Olettasin että tämä oli ennen tuota turbo.bomber.fi osoitetta, joka on nyt sekin kuollut.